Yksi vedetty "Rikasta minua" -kurssi taas takana, tällä kertaa erityislasten vanhemmille. Aikaisempien perusteella kehittämisen kestosuosikki ei tullut yllätyksenä; yhteinen aika tai pikemminkin sen vähyys. Se herättää tunteita, puhututtaa, surettaa, mutta loppujen lopuksi myös ilostuttaa. Aihe on "tapetilla" henkilöiden- tai parisuhteiden iästä riippumatta. Siitä riippumatta, onko lapsia vai ei. Elääkö ruuhka- tai eläkevuosia.
Vaivannäkö kannattaa. Yhteisen ajan järjestäminen kertoo siitä, että olen toiselle tärkeä. Se palkitsee ja kannattelee. Se lisää lämpimiä ajatuksia ja läheisyyttä puolisoa kohtaan. Tärkeintä ei ole se, mitä tehdään tai lähdetäänkö edes minnekkään, ei edes se, kauanko yhteinen aika kestää. Tärkeää on se, että ajatellaan toista, nähdään vaivaa ajan järjestämiseen ja pidetään siitä kiinni. Silloin myös arjen vastoinkäymisiä kestetään paremmin. Kalenteriin merkitään työt, harrastukset ym. menot. Miksei myös parisuhdeaikaa?